Sinivalkoinen itsenäinen Suomi

Itsenäinen sinivalkoinen Suomi on tänään 91 vuotias. Samalla tämä vuosi on 63:s rauhan vuosi Suomen historiassa. Paljon nähneet ja itsenäisen Suomen puolesta taistelleet veteraanijoukot harvenevat nopeaan tahtiin.                 Tämän päivän itsenäisyysjuhlan kahvipöydässä eräs veteraani suri sitä, että monet hänenkin ystävistään ja rintamakavereistaan ehtivät kuolla ennenkuin veteraanien työlle ja saavutuksille annettiin sitä arvoa, joka heille kuuluu.  Näinhän se todellisuudessa oli. Vasta aivan viime vuosikymmenellä on alettu arvostaa veteraaneja heille kuuluvalla arvokkuudella. Vieläkin tosin törmää tilanteisiin joissa esim. veteraanikuntoutusta ei ole järjestetty määrärahojen loppumisen takia. Tämä on hävytöntä ja ala-arvoista toimintaa niiden osalta jotka kuntoutusmäärärahoista päättävät.  

Itsenäisyys ei tänäpäivänä ole aivan sitä, miksi veteraanit sen meille taistelivat. Suomi on hyvin suuressa määrin riippuvainen EU:n sanelemista päätöksistä ja säännöistä. Joskus tuntuu, ettei sitäkään itsenäisyyttä mitä vielä on jäljellä, osata tai uskalleta käyttää. Monessa kohtaa Suomesta on tullut EU:n byrokratiassa nöyristelevä ja kaikessa päätöksenteossa muiden hyväksyntää hakeva mielistelijä. Pelkäänpä pahaa, ettei tästäkään hyvää seuraa. Kaikesta huolimatta kaikille itsenäisyyden puolesta taistelleille ja sen puolesta työtä tehneille ja edelleen tekeville: Hyvää itsenäisyyspäivää ja Kiitos itsenäisyydestä.