Pyhitetty lepopäivä

Tämä Sunnuntai päivä on vietetty kaiken taiteen sääntöjen mukaan.      Aamulla kymmeneltä messukirkkoon. Hengen ravintoa saatiin Marianne papin hyvin lähelle ihmistä tulevasta saarnasta. Tai oikeastaan se ei ollutkaan saarna, vaan henkilökohtainen puhuttelu.                                                      Lähes jokapäiväiseen rituaaliin kuuluvan juoksulenkin ehti tehdä ennen pankinjohtaja Saranpään "eläkkeellelähtö konserttia". Ei paljon komeammin voi eläkkeelle lähteä. Niin oli koskettavia ja mukaansatempaavia Korsukuoron musiikilliset esitykset. Kertakaikkiaan hieno tapahtuma.                                  Iltahetkeen vielä sijoittui Lasse Heikkilän Suomalainen Messu Parkanon kirkossa. Vaikuttava, liikuttava, erilainen messutapahtuma. Ei aivan jokapäivä nähdä kirkon alttarikorokkeella tanssiesityksiä ja muuta kohkaamista, joka varmasti herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Itse olen mielestäni aika vanhanaikainen näissä asioissa, mutta tämä esitys oli komea. Kun seurasi musiikin, sanojen ja erilaisten liikuntaesitysten yhteistyötä, kyllä se oli omalla tavallaan hyvin tehtyä Jumalan ylistystä. Tiukkapipoiset saattavat toki laitella näpyjä. Saas näkee.