Persoona on poissa

Perussuomalaiset, samoin kuin edeltäjä SMP:kin vetävät puoleensa persoonallisia ihmisiä. Äskettäin edesmennyt Urpo Leppänenkin oli sellainen. Ihminen joka ei jäänyt huomaamatta, missään elämänsä vaiheessa. Me tapasimme Urpon viimeksi Seinäjoen puoluekokouksessa viime kesänä. Urpo oli sairas ja hyvin hauraan tuntuinen mies. Edelleen juttukaveria ja olalle taputtelijaa riitti. Ajatus kulki edelleen hyvin ja politiikan teko ja asiamme eteenpäin vieminen olivat päällimmäisinä.  Viime kunnallisvaalien jälkeen Urpo soitti ja onnitteli hienosta vaalituloksesta. Samalla muisteltiin hieman yhteisiä vuosia SMP:n "nuorisoryhmästä" alkaen. Valtuustossa meitä ei kai Urpon mukaan enää ollut hänen ja minun lisäksi Kokon Pentti tuolta itä-Suomen puolelta. Ja nyt sitten ei enää Urpokaan. Mäkipään Lea muisteli haastattelussaan, että Urpo hommasi rahat Kihniön kirjastolle ministeriaikanaan. Samoin Parkanon keskuskoulun rakennushanke aloitettiin Urpon työministerinä myöntämillä työllisyysrahoilla. Urpo oli helposti lähestyttävä ja sanansa pitävä mies. Työttömyyden poistaminen kuudessa kuukaudessa on turhaan aiheuttanut jopa pilkantekoa. Ns. Rinteen mallilla saatiin nopeasti korjausta työttömyystilanteeseen. Ehkäpä liiankin nopeasti. Poliittinen kateus osaltaan aiheutti sen, ettei tuo ennakkoluuloton työllistämismalli saavuttanut kaikkia asetettuja tavoitteita. Siitä huolimatta niin kuin monet ovat todenneet yksi kaikkien aikojen parhaita työministereitä mitä meillä Suomessa on ollut. Levätköön Urpo rauhassa. Vaikka elämässä kaikki ei mennyt nappiin, Urpo on sankari monen aikalaisen mielissä.