Kesä menee

Kesä tuntuu kuluvan vauhdilla. Ensi kuun jälkeen on jo Elokuu! Onko se tosiaan niin, että iän mukana myöskin päivät kuluvat yhä nopeammin. Nuorena, kun odotti, että saa ajaa mopolla tai vähän myöhemmin ajokortti ikää, tuntui vuodet älyttömän pitkiltä. Viikonloppuna, kun tapasi lakkiaisissa eri ikäisiä ihmisiä, myöskin useita nuoria, samat ajatukset olivat pinnalla. Mopokortti ja mopo, ajokortti ja auto. Kuvio on sama kuin ennenkin. Tietysti vaatimustaso kasvaa. Ei mitään "tossumopoja", vaan kunnon prätkä.                                                         Yleensä tuollaiset "sukujuhlat" jota lakkiaisetkin lähinnä ovat, on mukavia tapahtumia. Tänäpäivänä niin vähän ollaan sukulaisten kanssa tekemisissä, yleensä vain häissä ja hautajaisissa, että niille harvoille kerroille jää paljon keskeneräisiä juttuja kertomatta ja puimatta. Yleensä sitten tapaamisen jälkeen vannotaan, että parannetaan tapoja ja pidetään tiiviimmin yhteyttä. Saas näkee?

Politiikassa eletään kiivasta aikaa. Eduskuntavaalien ehdokas asetelmat valmistuvat pikkuhiljaa. Perussuomalaisilla on jokaisessa piirissä runsauden pulaa. Ainakin omasta mielestään päteviä, viisaita, ja varsinaisia ääniharavia on tarjolla tavallista runsaammin. Hieman voisi tietysti käyttää monikin itsekritiikkiä ehdokas halukkuudessaan. Olenko minä puolueen kannalta paras mahdollinen ehdokas? Onko minulla annettavaa puolueelle ja ennenkaikkkea äänestäjilleni? Eduskuntavaalit voittaa se puolue, joka saa uskottavan ehdokaslistan ja toteuttamiskelpoisen vaaliohjelman, joka tasapuolisesti huomioi ihmisten tarpeet asuivatpa he missä maan kolkassa tahansa.