Pitäisikö aina esiintyä nimellään?

Varsinkin nettikirjoittelun yhteydessä käydään keskustelua siitä pitäisikö kirjoittajan esiintyä aina nimellään. Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että pitäisi. Mikäs on sen helpompaa, kuin roiskia puskista erilaisia kommentteja, joissa ei ole päätä eikä häntää, kun ei tarvitse vastata niiden oikeellisuudesta.  Jos on tarpeen sanoa jostakin asiasta sanokoon sen suoraan ja omalla nimellään, silloin sillä on jotakin painoarvoa. Jos ja kun joku kommentoi esim. allekirjoittaneen kannanottoja nimimerkin takaa, pidän niitä raukkamaisina ja jätän omaan arvoonsa. Samasta syystä jätän myöskin erilaiset netin nimimerkki kelpoiset keskustelupalstat käymättä. Se on aivan sama, kuin sontatunkiota tonkisi, mitä enemmän sekotat, sitä enemmän haisee.

Tänään, kun yleisurheilun mm-kisat päättyvät on pakko niitäkin hieman kommentoida. Suomi oli kai kisoissa juuri niin hyvä, kuin etukäteen oli odotettavissa. Jos ja kun pienestä (13 hengen) porukasta, puolet on jo lähteissä invalideja, ei kai voi kovin suuria odottaa. Kun entiset Suomen vahvat lajit juoksujen pitkät matkat siirtyvät mustien miesten täydelliseen hallintaan on Suomen ainoa mahdollisuus panostaa vielä vähän aikaa Euroopanmestaruuskisoihin. Niissäkin "siirtotyöläisten" osuus alkaa olla suuri joten on luotettava Suomessakin maahanmuuttajiin. Valitettavasti ainakaan vielä somalitaustaisia urheilijoita ei ole kovin paljon urheilumaailmassa esiintynyt. Keihäänheitto marginaalilajina kaikesta huolimatta pitää Suomen vielä, tämän kertaisesta katastrofista huolimatta, ainakin Euroopan tasolla pinnalla. Tuuletusta tarvitaan ennenkaikkea  urheilun johtopäässä. Tulos tai ulos mentaliteetti on sielläkin hyvä lähtökohta. Ilkka Kanerva sai onneksi jo väistyä turhasta pestistään.

En tiedä onko tuo Kanerva (vaikka lyhyt mies onkin) ihan lyhyyden huippu, mutta se on, kun joutuu nousemaan tuolille ulottuakseen raapimaan päätänsä.