Mikä avuksi lääkäri- ja hoitajapulaan

Useista kunnista tulee hälyttäviä viestejä siitä, ettei terveyskeskuksiin saada sairaanhoitajia. Lääkäripula on tuttua jo pitemmältä ajalta, ainakin maaseutualueiden terveyskeskuksissa. Usealla taholla on esitetty lääkäripulaan ratkaisuna mallia, jossa lääkäreille asetettaisiin velvoite työskennellä määrätyn ajan terveyskeskuksissa ennen, kuin voivat siirtyä ”vapaille markkinoille”.

Esitystä perustellaan sillä, että yhteiskunta kustantaa suurimman osan lääkäreiden koulutuksesta ja näin ollen syntyisi velvollisuus terveyskeskustyöskentelyyn. Onpa joku tainnut tehdä tästä asiasta lakialoitteenkin.

Tälläkin asialla on kuitenkin kääntöpuolikin. Voidaanko vain yhtä ammattialaa velvoittaa tällaiseen ”pakkotyöhön”. Koulutetaanhan monille eri aloille ihmisiä hyvinkin pitkään ja kalliisti. Pitäisikö velvoitetta laajentaa koskemaan muitakin ammatteja? Mitä tasa-arvolaki sanoisi tällaisesta järjestelystä?

Ehkä kuitenkin helpoin tapa olisi lisätä lääkäreiden ja sairaanhoitajien koulutuspaikkoja. Joka vuosi vain pieni osa näihin koulutuspaikkoihin haluavista pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa. Tästäkin on poliitikot eri puolueissa esittäneet saman suuntaisia ajatuksia. Miksi tällainen asia ei etene. Valvovatko lääkäri- ja sairaanhoitaja alojen ammattiliitot niin hyvin omiensa etuja, ettei riittävää tarjontaa pääsisi syntymään. Jos tarjolla olisi riittävästi ammattitaitoisia lääkäreitä, ei ehkä työnantajien tarvitsisi käydä niin kovaa palkkakilpailua, kuin tällä hetkellä.

Sairaanhoitajien ja lähihoitajien osalta ei kuitenkaan voida puhua liian korkeasta palkkatasosta työn vaativuuteen nähden.

Mikä vaikutus olisi, jos lääkärien ”kikkailu” verottomalla pääomatulolla yrityksen kautta nostettavasta palkasta kiellettäisiin lakimuutoksella. Silloin voisi myöskin kunnallisen terveyskeskuksen maksama, varsin hyvä palkkakin kiinnostamaan.