Luopuminen on joskus vaikeata

Jos on joskus jotain saavuttanut, siitä luopuminen ei ole ongelmatonta. Tällä kertaa puhun lähinnä itsestäni, mutta ongelma tuntuu olevan todellinen monella muullakin. En nyt tuon tarkemmin anylysoi muiden kohdalta. Kaksi vuotta puolueen varapuheenjohtajana on ollut mielenkiintoista, mutta samalla vähän turhauttavaa. Vasta, kun puolue kasvaa myöskin henkisesti tarpeeksi vahvaksi voidaan odottaa työstä tuloksia. Puolue on iso sillä on kannattajia, mutta liian paljon lapsentauteja. Muutamat henkilöt puolueessa eivät ymmärrä pelisääntöjä ja sillä turhaan pilataan puolueen mainetta. Kun sellainen sääntö, ettei kaikkia tarvi heti sanoa, tai julkaista jossai feispuukki seinällä, mitä sylki suuhun tuo, ollaan jo opiskelussa pitkällä. Kun tätä on jopa kansanedustajien piirissä, niin opiskelijoita riittää. Puolueen johdon ajasta näiden asioiden jauhamiseen menee turhan paljon aikaa. Varsinainen puoluetyö kärsii näistä hölmöilyistä.

Töitä riittää oikeasti politiikassa tämän jälkeenkin. Yhä enemmän vie aikaa kuntatyö ja sen mukana tulleet muut haasteet. Eduskunta-avustajan työ toistaiseksi on sujunut etätyönä ja annetut työt ovat hyvin onnistuneet. Sitäkin syksyllä tarkastellaan uudelleen mikäli edustaja tarvitsee Helsinkiin "juoksupojan". Siihen ei minulla ole mahdollisuutta. Aika näyttää.