Rakennemuutoksia

Itsenäisyyspäivään liittyvät tapahtumat saivat jatkoa meikäläisen ohjelmassa perjantain sotaveteraanien joulujuhlassa Parkanon Rauhalakodissa. Puheet olivat, tottakai, itsenäisyyteen ja veteraanien muistamiseen liittyviä. Korsukuoro lauloi sota-ajan lauluja ja lisäksi herkistäviä joululauluja. Koulun ala-asteen musiikkiluokat toivat Lucia-kulkueineen oman kauniin lisänsä. Täytyy sanoa, että tippa oli linssissä moneen kertaan. Tapahtuman kruunasi 92 vuotias sotaveteraani, joka lausui suurimmaksi osaksi ulkomuistista kolme runoa. Pitkiä lausumalla esitettyjä jouluun ja sodan aikaan liittyviä runoja. Sitä miestä ei ainakaan dementia vaivannut.

Rakennemuutokset alkavat näkyä kuntien talouksissa. Tällä alueella pääasiassa negatiivisina. Parkano päässee kohtuullisilla valtionosuuksien karsimisilla, mutta kun karsintaa on tapahtunut jo muutaman vuoden ajan, tulee pudotus olemaan kohtuullisen suuri. Vanhusvoittoinen, sairastava kunta "hyötyy" tästä uudistuksesta. Kun hallitus leikkaa vanhusten laitoshoidosta 300 miljoonaa euroa, se ei ole hallituksen mielestä leikkaus, vaan hyvä teko vanhuksia kohtaan. Laitoshoitoa vähennetään, mutta ei kerrota mihin kasvava hoitoa vaativa vanhusjoukko sijoitetaan. Aivan varmasti riittää vielä omaishoidettavia ja palveluasunnoissa asuvia, vaikka laitospaikkoja ei karsittaisi yhtään. Ei kyse ole inhimillisyydestä niin, kuin hallitus väittää. Kyse on sydämettömyydestä. Vielä, kun joku kertoo mitä eroa on laitoksella, jossa vanhusta hoidetaan 24/7, tai palveluasumisella, jossa hoito on myöskin 24/7. Minusta ne molemmat ovat laitoksia. Palveluasumisessa vain asiakkaan rahat menevät kaikki asumiseen.

Tämän sunnuntain TV:n urheiluiltapäivässä oli urheilutapahtumien tauoilla haastateltavana kolme entistä urheilijaa. Mäkihypyssä kaatuessaan neliraajahalvaukseen loukkaantunut, jääkiekossa laitataklauksessa aivovamman saanut, sekä hiihtäjä joka oli joutunut lopettamaan uransa sydänvian takia. Onhan meitä monenlaisia marisijoita, mutta kaikille marisijoille olisi tehnyt hyvää katsella ja kuunnella näiden kaverien jutustelua. Miten voi asennoitua tapahtumiin niin positiivisesti kuin he. Varsinkin nuoren mäkihyppääjäpojan, jonka elämä oli ollut hiuskarvan varassa, asenne oli ihailtava. ei minkäänlaista valittamista kohtalostaan. Ainoastaan kova tsemppi kuntoutukseen ja toisten ihmisten kannustamiseen positiiviseen ajatteluun. Kaikki ihailtavia urheilijan alkuja. Tuolla asenteella he olisivat päässeet pitkälle, jos heille kohtalo olisi antanut mahdollisuuden.