Kuntarakenteet ja sote

Allaolevan Ilkka-lehti julkaisi kokonaan ja Aamulehti vähän typistettynä:

Entistä todennäköisemmältä näyttää, että kuntarakenneselvityksillä ei päästä eteenpäin kuntapalveluiden turvaamisen kannalta. Onneksi vielä vähemmän edellytyksiä on maan hallituksen suunnitelmiin usean sadan kunnan itsenäisyyden hävittämiseen. Pakkoliitospykälä hallituksen suunnitelmissa saa asiat entistä pahemmin umpisolmuun. Jopa hallituksen omissa joukoissa alkaa olla rakoilua.

Olisi korkea aika hallituksen myöntää suunnitelmien epäonnistuminen ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Se tarkoittaisi parlamentaarista kaikkien puolueiden ryhmää, joka valmistelisi seuraavaa hallitusohjelmaa varten selkeät suunnitelmat miten kuntien tehtävät ja palvelut tulevaisuudessa turvataan. Näin valmisteltu suunnittelupaperi olisi pohjana eduskuntavaalien jälkeen seuraaville hallitusneuvotteluille. Tulee sopia selkeät rajat eri palvelualueille! Mitkä ovat valtion ja mitkä kuntien tehtäviä? Mitä on erikoissairaanhoito? Mitä on peruspalvelut? Mitä on lähipalvelut? Koulutuksen kehitys/ etäopetus ja sen mahdollisuudet? Kysymyksiä on varmasti muitakin.

Erikoissairaanhoito toimii pääosin hyvin nykyisten sairaanhoitopiirien toimesta. Miksi niitä purkaa ja rakentaa tilalle uutta samalla periaatteella toimivaa organisaatiota? Mahdollisesti nykyiset sairaalat ja niihin liittyvät rakennukset jäisivät uuden mahdollisen organisaation ulkopuolelle. Näille oltaisiin rakentamassa uutta kuntien omistamaa kiinteistöyhtiötä joka toimisi kuntien hallinnoimana. Mikä idea tässä olisi. Hävittää yksi toimiva organisaatio ja rakentaa kaksi uutta tilalle? 

Toimintatapoja ja rajoja voi aina rakentaa ja kehittää olemassa olevaankin malliin.

Peruspalveluihin kuuluu kai lähinnä sosiaali / terveydenhuolto, vanhuspalvelut, koulupalvelut ja jotkut viranomaispalvelut. Kaupan / postin jne. palvelut sanelee lähinnä kysynnän ja tarjonnan laki.

Jos lähipalvelun rajana pidetään n. 25 – 30 km etäisyyttä kunnan etäisimmästä asutusta kolkasta, niin ainakin sosiaali / terveyshuollon ja vanhuspalvelut tulisi olla tuolla etäisyydellä.

Myöskin peruskoulu tulee tuolla määritteellä säilyä lähipalveluna.

Jos, ja kun, kunta säilyttää veronkanto-oikeutensa se voi järjestää muita palveluita taloutensa mukaisesti. Esim. kirjasto, liikunta- ja kulttuuripaikat, nuorisotilat jne.

Koulutuksen osalta lukio- ja ammatillinen koulutus voisi olla konsernimallista alueellista koulutusta, jossa lähiopetuspisteet säilyisivät pienemmilläkin paikkakunnilla. Nykyiset mahdollisuudet etäopiskeluun mahdollistavat hallinnon ja osin myöskin koulutustilojen karsintaa.

Peruspalveluista säästöä saadaan ainoastaan hallintoa ja byrokratiaa karsimalla, mikäli palvelut halutaan säilyttää. Tai niin, kuin hallitus lupaa palveluita parantaa. Hallituksen linjalla vain palvelut samalla siirtyvät moninkertaisten matkojen taakse.

Erilaisilla byrokraattisilla mitoituksilla saadaan esimerkiksi laitoksissa ym. yksikköhinta korkeaksi, mutta palvelun laatua se ei takaa, eikä vastaa kustannuksia.

Kunnissa pitäisi olla valmiuksia asioiden hoitoon esimerkiksi kuntakonsernien avulla. Valitettavasti tätä ei kunnissa ole ymmärretty. Tästä hyvä esimerkki oli ”Kuntavalo”- hankkeen kaatuminen. Koulutus, energiahuolto, vesilaitos, maanmittaus / kaavoitus, rakentaminen ja rakennusvalvonta, siinä ainakin sellaisia alueita joissa kuntien välistä yhteistyötä voidaan huomattavasti kehittää. Tämä tietysti edellyttä kuntaorganisaatioiden karsintaa. Kuitenkin monelle kunnalle ( ja kuntapäättäjälle) tärkein, itsenäisyys voitaisiin säilyttää.