Peruspomon pakeilla

Tuli käytyä tänään hakemassa Soinin kirja nimikirjoituksella. Kirjaa en vielä ehtinyt lukea, mutta ennakkopätkät mm. lehdissä osoittavat, ettei ole mikään hymistelykirja. Varmasti jotkut omassakin porukassa ovat sitä mieltä, että aina pitäisi silittää myötäkarvaan. Mutta eihän tätä porukkaa voi! Jos missään, niin perussuomalaisten joukoissa on kansa pienoiskoossa. Kyllä siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista viheltäjää. Suurin osa kuitenkin erittäin fiksua joukkoa ja iso osa ns. maan hiljaisia. Kaikkia meitä tarvitaan. Valmentajalegenda Jouko Elevaara on sanonut "hullu saa olla, mutta ei tyhmä". Tietty hulluus on joissakin asioissa eduksi, sen on Elevaarakin mm. Merikievarin vetäjänä ja aikanaan huippuvalmentajana huomannut.  Perussuomalaisilla valitettavan monen julkisuus on tullut tyhmyyden, ei luovan hulluuden ansiosta. Aivan viime aikoinakin jotkut aloitteet olisivat saaneet eduskunnassa jäädä tekemättä. Jos aloitteen takana on vain julkisuushakuisuus, eikä ajatustakaan, että voisi saada kannatusta, kannattaako sellaisia tehdä. Pentti Kettusen esitys eläkeiän joustoista synnytysten mukaan, oli melkoinen mahalasku. Toisaalta ymmärtää julkisuushakuisuuden, jos on ehdokkaana EU-vaaleissa tai pyrkii edelleen eduskuntaan.  Kun kansanedustaja Tolppanen esittää, että armeijassa pitäisi sallia pitkä tukka ja parta, voi kysyä onko tuo viisasta julkisuuden hakua? Vastaavia esityksiä tulee useimpien puolueiden kansanedustajilta, mutta jostakin syystä Perussuomalaiset saavat tällaiset esitykset parhaiten julkisuuteen!