Puolustusvoimien lippujuhla ja eläkeläisille puhetta

Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4 kesäkuuta saimme olla kutsuttuina Hämeenlinnassa Suomen kasarmilla juhlistamassa päivää. Juhlatilaisuus sinänsä oli lähinnä ns. pönötysjuhla, mutta iltapala ja juoma oli ihan maistuvaa. Panssariprikaatin soittokunta viihdytti soitollaan. Muutamat iäkkäämmät veteraanit olivat ripustaneet, varmasti ansaitut mitalit, pitkään riviin takin kauluksen viereen. Joukossa oli useita melko nuorehkoja miehiä joilla mitaleita oli myöskin kohtuullinen rivi. Jotenkin jäi hieman miettimään oliko ne kaikki ansaittuja ja mitkä olivat ansiot? No, todennäköisesti oli isänmaan hyväksi työtä tehty!

Tänään olen lupautunut Honkajoelle pitämään puhetta eläkeläisasiasta. Laitan tähän jatkoksi hieman lyhennetyn version tuosta puheesta:

Kuka puolustaa eläkeläisiä?

Usein kuulee, että eläkeläiset ovat vähän hunningolla oikeudellisissa asioissa. Sekin on aivan totta. Mutta ennenkaikkea eläkeläiset ovat häviäjiä silloin, kun heidän oikeuksiaan pitäisi puolustaa verotuksen ja tulonjaon puolella. Meillä Pirkanmaalla on noin 120000 eläkeläistä.

Montako kansanedustajaa on profiloitunut eläkeläisten asioiden puolustajina. Ennen viime eduskuntavaaleja reilusti yli sata, myöhemmin valituksi tullutta kansanedustajaa ilmoittautui ns. taitetun indeksin muuttajiksi niin, että indeksi noudattaisi enemmän palkkakehitystä. Siitä huolimatta mitään ei tässä asiassa ole eduskunnassa tapahtunut. Tosin juuri tämän hetken kehitys olisi ollut jopa hieman miinusmerkkinen eläkeläisille, mutta pitkällä tähtäimellä eläkeläisten suhteellinen ansiokehitys on jäänyt kymmeniä prosentteja palkansaajista jälkeen. Sitä se on myöskin verotuksen osalta. Eläkeläisten verorasitus on suhteellisesti suurempi, kuin palkansaajien.

Tämä ei tarkoita vastakkain asettelua eläkeläisten ja palkansaajien välillä, kaikista meistä tulee joskus eläkeläisiä, palkansaajistakin. Eläkerahastot on suurilla ikäluokilla kasvatettu niin hyvään kuntoon, että myöskin tulevat pienenevät ikäluokat tulevat saamaan eläkkeensä, mikäli rahastoja huolella hoidetaan. Suurten ikäluokkien eläkevääristymää kasvattaa sekin, että osalla eläke alkoi kertyä vasta 24 vuotiaana saadusta tulosta, vaikka työvuosia saattoi olla takana jo kymmenkunta.

Toisaalta on olemassa, onneksi vain marginaaliryhmä, jotka saavat ylisuuria eläkkeitä. En käytä sanaa ansaitsevat, koska mielestäni kukaan ei ole ansainnut ylisuurta eläkettä. Eläkeläisenä pitäisi viimeistään tavoitella jonkintasoista inhimillistä tasa-arvoa, jossa tuloeroja ei kovin paljon kasvatettaisi eläkkeellä ollessa.

Tässä kohtaa tämä lienee utopiaa, mutta eduskuntavaalien alla on tämäkin asia hyvä nostaa esille. Aina on mukava kuulla kansanedustajaehdokkaiden seireenilauluja, kuinka pienituloisten eläkeläisten asia on sydämellä. Maan hallitus esittää valtiontalouden kehyspäätöksessään eläkeindeksin jäädyttämistä, joka tietää noin yhden prosentin heikennystä eläkkeiden korotuksiin. Pienenä detaljina, mutta monelle eläkeläisille tärkeään kalastus harrastukseen, hallitus on puuttumassa kalastusmaksun perimisellä myöskin eläkeläisiltä. Sillä kerättävä summa tuskin on kovin ratkaiseva, mutta heikentää harrastusta, jossa liikunnan tuoma terveysvaikutus, niin mielen- kuin ruumiillisen terveydenhoidon kannalta on merkittävä.

So-Te ja kuntarakennekeskustelujen yhteydessä on paljon puhuttu huoltosuhteen heikkenemisestä, jossa eläkeläisiä syyllistetään ja ollaan heistä tekemässä lähes kuntien elättejä. Itse protestoin kovasti tätä ajatusta vastaan. Eläkeläiset maksavat veroja, niinkuin aikaisemmin sanoin, pienistäkin eläkkeistään suhteellisesti enemmän, kuin palkansaajat.

Ei eläkeläiset ole pääosin mitään huollettavia. He ovat enemmän tai vähemmän iloisia veronmaksajia ja kuntiin ostovoimaa tuovia kuluttajia. On myös huomioitava, että ikäihmisten osuus nostaa kuntien suhteellista valtionosuutta, joten kuntatalous ei ole kärsijä. Tietysti ne valtionosuudetkin maksetaan verovaroista, mutta se on sitten jo toinen juttu.

Enemmän kai pitäisi olla huolissaan todellisista huollettavista, vaikkapa kasvavasta nuorisotyöttömyydestä ja esimerkiksi lasten huostaanottojen jatkuvasta kasvusta. Nämä näkyvät todellisina kustannuksina kuntataloudessakin. Tulevalla eduskuntakaudella yksi tärkeä asia tämän kaiken So-Te ja kuntarakennesekoilun lisäksi tulee olemaan eläkeiän nosto ja sen tarpeellisuus. Siihen en tässä ota kantaa, mutta keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat tiettävästi sopineet, että keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä tulee nostaa 62,4 vuoteen.

Tämä tietänee lyhyellä tähtäimellä 65 vuoden yleistä eläkeikää, joka mahdollisesti myöhemmin nousisi jopa 67 vuoteen. Tällöin tähänastinen pidennetyn eläkeiän karttuman korotus menisi uuteen harkintaan.