Yksityistä perusturvaa.

Yksityistäessään perusturvapalvelunsa Parkano joutui melkoiseen julkisuusrumbaan. Jokainen omaa asemaansa pelkäävä on lähtenyt median kautta pelottelemaan miten mahdollisesti Parkano joutuisi maksamaan tulevaisuudessa pe-tu laskujaan kahteen kertaan. Näiden jotka asemaansa pelkäävät, pelko aseman säilymisestä lienee aiheellinen. Mitä enemmän kunnat ehtivät tehdä sopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa, sitä vähemmän tarvitaan virkamiehiä myöskin tulevilla "erva" alueilla. Niin ministeriön, kuin kuntaliiton asiantuntevat laki-ihmiset ovat vakuuttaneet, että ennen lain voimaantuloa tehdyt sopimukset pätevät, eikä pelkoa kapitaatioperusteisesta lisämaksusta ole.   Sitä en ainakaan ymmärrä, miksi ei saisi yhteiskunnallisilla aloillakin olla kilpailua. Se on nähty vuosien kuluessa mihin hinnat ilman kilpailua karkaavat. Yksi hyvä esimerkki on ensivastehoidon siirtäminen sairaanhoitopiireille. Kustannukset moninkertaistui sen jälkeen, kun yksityinen kilpailu jäi pois. Kallispalkkainen hallinto kasvaa suhteettoman suureksi. Sairaanhoitopiireissäkin suuri osa lääkäreistä tekee hallinnossa aivan muita tehtäviä, kuin mihin heidät on kalliisti koulutettu. Lääkärien huolen yksityistetyistä perusturvapalveluista ymmärtää. Keskussairaaloiden lääkärit tekevät muutaman tunnin töitä varsinaisella työpaikallaan ja kirjoittavat lähetteitä yksityisvastaanotoille. Sen jälkeen kiirehtivät ottamaan potilaita vastaan yksityisillä asemillaan. Näiden lääkäreiden asemaan saatetaan jonkinverran vaikuttaa yksityistämällä kunnan perusturva.              Pihlajalinna, joka Parkanossa jatkossa perusturvan hoitaa, voi omalla erikoisosaamisellaan kohtuullisesti vähentää erikoissairaanhoidon lähetteiden tarvetta. Kohtuullisen kevyt hallinto, toimiva hoidonporrastus, henkilökunnan motivointi, turhat pomot töihin, ostojen taloudellinen hallinnointi, ikäihmisten ennaltaehkäisevään hoitoon panostus, siinä joitakin " säästö" teesejä. Parkanossa laskennallinen säästö on ensimmäisenä vuotena noin kaksi miljoonaa euroa. Veroprosentteina noin kahden prosenttiyksikön korotusta, jos ei mitään tehtäisi. Muutaman vuoden kuluttua säästöosuus on nykykehitykseen nähden moninkertainen.