Kasvukäytävä ulottuu pohjanmaalle!

Tampereen pormestari Ikonen kirjoitti Aamulehdessä kasvukäytävästä ja kehittämisen tarpeista Helsinki- Tampere välillä. Kun pormestarin kasvukäytävä ulottui vain Tampereelle asti, kirjoitin Aamulehteen vastineen joka oli 17.11 lehdessä.

Onko ”kasvukäytävän” pohjoisraja Tampereella?

Mielestäni ei näin pitäisi olla. Luonteva jatko olisi Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle. On Pirkanmaan kannalta ikävää, jos Tampereella nähdään niin, ettei ulkokehällä tule, eikä voi kehittyä. Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan kasvukeskus. Parkano on puolivälissä, logistisesti ehkä Pirkanmaan parhaalla alueella. Yksi maan valtaväylistä, kolmostie kulkee läpi Parkanon ja suora yhteys jatkuu Seinäjoelle. Samoin risteävänä Jyväskylän suuntaan menevä Järvi-Suomen tie.

Suomen kasvukäytävä kuviossa tämä yhteys näkyy, mutta pormestari Ikonen pysäyttäisi kasvun Tampereen seudulle? Tämä näkyy muun muassa Helsinki – Tampere yhteyksien kehittämis- esityksenä. Aivan samoin nopeita yhteyksiä voitaisiin kehittää Tampereelta myöskin pohjoisen suuntaan.

Parkanon ja Tampereen väli junalla kestää noin puoli tuntia ja Seinäjoeltakin reipas tunti. Jos rakennettaisiin uudelleen poikittaisrata Porista Haapamäen kautta itäsuomeen, se toisi myöskin helpotusta Tampereen rautatieaseman teollisuuskuljetusten tuomaan kapasiteetti hankaluuteen.

”Nukkumalähiöiden” rakentaminen radan varteen olisi tietysti yksi mahdollisuus, jos voitaisiin olla varmoja nopeiden yhteyksien säilymisestä ja kehittämisestä.

Pormestari Ikosen esimerkkinä mainitsemia digitalisaatioon, teolliseen internettiin jne. perustuvia kehitysympäristöjä voidaan rakentaa Tampereen alueen lisäksi muuallekin kaupunkiseutujen lähialueille. Näihin alueisiin lasken myöskin Parkanon. Kaikissa tapauksissa valtion rakennemuutostuki on kehityksen avain.

Mahdollinen tuleva maakuntaitsehallinto tuo ehkä hieman enemmän mahdollisuuksia maakunnan tasaisemmalle kehittämiselle. Myöskin maakunnan ”kehitysalueet” saavat toivottavasti äänensä kuuluviin. On toki myönnettävä, että kaupunkiseudulla on jatkossakin vahva rooli maakunnan kehityksessä, mutta aluehallintoa ja valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa on tasavertaisena otettava huomioon kehityssuuntina myöskin logistisesti hyvin toimivat lähialueet.