Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Huomenna on Suomen 98:sas itsenäisyyspäivä. Minkä verran tuosta itsenäisyydestä on jäljellä, siitä ollaan montaa mieltä. Se itsenäisyys, jonka meidän vanhempamme ovat taistelleet ja työllään rakentaneet, se on edelleen kunnioituksen arvoinen. He ansaitsevat Suomen lipun nostamisen lippusalkoon, kynttilät haudoilla ja seppeleet sankarihaudoilla, sekä kunnioittavat juhlapuheet Itsenäisyyspäivän juhlissa. Niitä veteraaneja, lottia ja sotaorpoja, jotka vielä elävät keskuudessamme, tulee kohdella kaiken sen arvostuksen mukaisesti mitä meillä on näille isänmaan sankareille antaa.

Tämän päivän politiikka ei kovin paljon arvostusta lupaa kenellekkään. Meneillään on mulle, mulle, mulle, itsepäisyys politiikka. Saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka jotkut jopa ymmärtävät, ettei nykymenolla ole kertakaikkiaan mahdollisuuksia jatkaa. Ammattiyhdistysliike pitää kiinni maksavista jäsenistään ja työttömistä ei kovin paljon huolta kanneta. EK taas on jämähtänyt "patruuna-aikaan". Neuvotteluhaluja ei ole ja taktiikkakin on täysin hukassa, kun päätös yleissitovien sopimusten tekemisestä luopumisesta tehdään kaikkein kriittisimpien neuvottelujen aikana.

Perussuomalaiset laskettelee gallupeissa alamäkeä, johon tietysti on osittain aihettakin. Kuitenkin ihmetyttää äänestäjien lyhytnäköisyys ja muistisuus. Onko reilut puoli vuotta sitten vielä hallituksessa ollut SDP se pelastava joukko, joka ei saanut hallituksessa mitään aikaan, mutta oppositiossa ratkaisee kaiken. Tosin kokoomuksen kanssa hallituksessa olo on jokaiselle puolueelle tuhoisaa. Mutta vaihtoehtoja ei paljon ollut, kun vaalitulos kuitenkin vaati hallitukseen mukaanlähtöä. Toivottavasti hallitus kestää ja saa jotain aikaiseksi niin, ettei Suomi joudu ennen 100 vuotis itsenäisyyspäivää EU:n holhoukseen. Näin kävisi, jos nykydemarien resepteillä mentäisiin.

Huomenna laskemme Helenan kanssa seppeleen Parkanon talvi- ja jatkosodan patsaalle. Teemme sen kunnioittaen Suomen Itsenäisyyttä ja sen puolesta taistelleita.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!