Katupartiot ja Yhteiskuntasopimus

Oltuamme jonkun aikaa jokapäiväisen uutistarjonnan ulottumattomissa näyttää tärkeimmäksi aiheeksi nousseen keskusteluissa "katupartioiden" tarpeellisuus, tai tarpeettomuus. Mikäli tällaiset partiot nähdään tarpeellisina, eikö silloin ole luottamus viranomaisiin aika heikoissa kantimissa. Toisaalta kyllähän poliisin näkyminen taajamienkin katukuvassa on aika vähäistä. Onko turvapaikanhakijoiden ilmestyminen muutamille paikkakunnille tuonut niin paljon turvattomuuden tunnetta, että tämä aiheuttaa tarvetta perustaa ns. "kodinturvajoukkoja". No, ei kai tuo haittaakaan, jos toimitaan eettisesti ja moraalisesti oikein. Onhan noita erilaisia "saapasryhmiä" ollut kautta aikojen, joiden tarkoituksena on pitää varsinkin nuoret poissa "heikoilta jäiltä". Jos kyseessä on yleinen turvattomuuden pelko, eikö silloin poliisikunnan pitäisi katsoa peiliin eikä väittää, että resurssit riittää.

Jo vanha keskustelun aihe, joka on alkanut syyskesällä, näyttää edelleen olevan mahdolliset "pakkolait", tai niiden vaihtoehto, yhteiskuntasopimus. Eiköhän olisi aika niin AKT:n, kuin EK:nkin katsoa peiliin ja miettiä, miksi suma seisoo. Kummallakaan puolella ei ole saatavissa hyvää lopputulosta, ellei hieman nöyrrytä. Suurinpiirtein kaikki, ehkä vasemmistoliiton Arhinmäkeä lukuunottamatta ymmärtävät, että kovin kauaa ei voida enää velaksi elää. No, ehkä muutama demarikin mahtuu tuohon joukkoon. Demarivaikuttaja kansanedustaja Harry Vallin myönsi kirjoituksessaan, että pari hallituskautta on eletty vähän, kuin pellossa. Siihen mahtuu myöskin demarikausi. Valtion velkaantumiskehitystä ei pysäytetä millään näpertelyillä. Tarvitaan koko kansan mukana oloa. Myöskin EK:n pomoja. STTK:n puheenjohtaja Palola olisi sopiva vetämään näitä yhteiskuntasopimus neuvotteluja. Ammattiyhdistyspomoista Palola edustaa kuitenkin harvinaisen sovittelevaa linjaa.