Maakunta-sote

Tänään ensimmäinen Sinisten puoluevaltuuston kokous. Hyväksyttiin ensimmäisiä puolueen ohjelmia. Ohjelmat ovat hyviä ja ajankohtaisia. Jopa valtionvarainministeri Orpo oli omaan agendaansa lainannut osan sosiaalipoliittisesta ohjelmasta.                                          Aika erikoista on median tai ainakin ihmisten kannanotot. Kun ministeri Terho ilmoitti ettei kommentoi yksityisen elokuvaohjaajan tekemisiä, siinä mm. Kaleva lehti näki ongelman. Terho ei ota kantaa kulttuurin ongelmiin. Nyt, kun Terho jätti jakamatta Jussi patsaan Louhimiehelle ja asettaa selvitysmiehen elokuva-alan ongelmia selvittelemään, sekin nähdään ongelmana. Ainakin muutamien persujen toimesta.

Kirjoittelin kannanottoa medialle maakunta-soten toteutuksesta ja ainakin muutama lehti on sen julkaissut. Laitan sen tähänkin jatkoksi:

Ei kaadeta sotea väärillä mielikuvilla!

Viime aikoina useat ”kaikkien alojen asiantuntijat” ovat antaneet viisaita neuvojaan miten uutta maakunta-sotea tulisi rakentaa. Missä nämä asiantuntijat olivat silloin, kun aikaisempia sote-viritelmiä on tehty? Niissä ei päästy juuri alkua pidemmälle. Nyt, kun maalisuora häämöttää, ollaan valmiita lyömään kapuloita rattaisiin ja pyritään tämäkin yritys kaatamaan. En ainakaan väitäkkään, että tämä nyt esitetty olisi aivan virheetön malli, mutta sillä päästään eteenpäin. Yksi virhe on nähty siinä, että rahoitus ja järjestäminen eivät kulje käsi kädessä. Eli maakunta järjestää ja valtio rahoittaa.

Uhkana nähdään, että valtio karsii järjestäjiltä rahoja ja palvelut kärsivät. Tätä pelkäävät olisivat valmiita tekemään uuden verotusportaan, eli maakuntaveron, jolla sote kustannukset katettaisiin. Olisiko maakuntavaltuustoissa se viisaus, jolla kustannuksia pidettäisiin kurissa? Jos sitä viisautta ei ole kunnissa, mistä sitä olisi maakunnissa? Maakuntavero ei kai ole suljettu vaihtoehtona pois, jos sitä halutaan?

Onko esitetyt maakunnat liian pieniä, tai suuria, tämä ei liene ongelma? Aina voidaan tehdä muutoksia tarpeen mukaan. Pääosin esityksen arvostelijat näkevät Helsingin, sekä Uudenmaan maakunnan kärsijöinä tässä mallissa. Tällä hetkellä kaikki valta, niin raha- kuin hallintovaltakin keskittyy Helsinkiin ja sen ympäristöön. Samalla sinne keskittyy suuri osa palveluistakin. Muu Suomi kelpaa mukaan niin kauan, kun se pönkittää tätä vallan keskittymää. Pääasiassa viher-vasemmiston taholta nähdään mörkönä yksityinen yritystoiminta sote alueella. Onko tämä jotain uutta? Niin kauan, kuin muistan, on yksityistä palvelua ollut niin terveydenhoidossa, kuin myöskin sosiaalipuolella. Varsinkin vanhusten- ja lastenhoidossa. Yksityislääkäreiden vastaanottoa on ollut ja on edelleen runsaasti tarjolla. Jos siihen tästä eteenpäin on mahdollisuus myöskin vähävaraisilla ihmisillä, liekö tuo ongelma kenellekään?

Useat kunnat ovat ulkoistaneet palveluitaan ja tulokset ovat kauttaaltaan myönteisiä, niin hoidon tason, kuin kustannuskehityksenkin osalta.Valituksia tulee, mutta onko sellaista julkista palveluakaan, josta ei valiteta? Me elämme ”markkinataloudessa” eikä omavaraistaloudessa. Asuntojen rakentaja ja myyjä/vuokraaja käyttää hyväkseen asunnottoman asemaa. Ruuan valmistaja/myyjä käyttää nälkäisen asemaa hyväkseen. Olisihan näitä sosiaaliseen elämään liittyviä esimerkkejä. Jos ja kun, maakunnat ovat valppaina, monopolia ei terveysbisnekseen pääse syntymään.

Miksi nämä, jotka näkevät ”mörkön” siinä, että yksityiset yritykset tienaavat terveysbisneksellä, eivät puutu apteekki monopoliin? Siellä sairailla rahastetaan. Sairauksiakin aiheuttavan Alkon monopolista ollaan huolissaan, mutta ei sairauksia lääkitsevän apteekkialan. Lääkärillä käynti on usein kertakorvaus, lääkkeitä saattaa tarvita vuosikausia. Entiselle Kelan johtaja Liisa Hyssälälle kymmenen pistettä, että on alkanut tätäkin asiaa selvitellä.