Juhlat on juhlittu!

Juhlia on mukava pitää, kun itse saa olla juhlien päähenkilönä ja vieraat näyttävät nauttivan juhlasta. On mukava huomata, että on paljon ystäviä vuosien varrelta joille kateus, tai muut esteet eivät ole vaikuttaneet juhlaan osallistumiseen. Niinkuin juhlan lopussa sanoin "mää oon aina ollu sellaanen, ku mua kehutahan, niin mää oikeen tykkään". Meni tuo kehuminen kyllä vähä yli, mutta mukavaa se on. Tähän laitan jatkoksi oman puheeni juhlan alussa! 

--------------------------

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita

Kiitokset Parkanon kaupungille, että on käynnistänyt tällaisen projektin jolla kunnallisneuvoksen arvonimi Tasavallan presidentin allekirjoituksella allekirjoittaneelle myönnettiin.

Yleinen käytäntö on, että arvonimen hakija maksaa vaaditun veron ja niin se on ollut Parkanossakin aikaisemmin. Näin ilmoitti muuan paikallisen nimeltä mainitsemattoman Osuuspankin edustajakin, että hakija maksaa, kun sponsori apua kysyin. Tuon pankin eri toiminnoissa olin mukana n. 40 vuotta. Nyt voin tuskaa helpottaa, edellisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan esityksestä, kuntalaisten veroeuroja ei moiseen ole käytetty. Kristillidemokraatit ja Kauko Turunen ovat lisäkseni suurelta osin vastanneet tästä puolesta.

Itse asiassa tämä on mulle jo toinen neuvos titteli. Ensimmäiseen piti juosta kilpaa 421km 950 metriä. Kymmenestä Helsinki maratonista sai maratonneuvoksen tittelin.

Appiukko sanoi joskus, kun tuli uutta taloa katsomaan, että kyllä tähänkin on tarvittu monta lähtöä.

Niin on tarvittu myöskin kunnallisneuvoksen arvonimen tienaamiseen.                                                                Ennenkaikkea niistä lähdöistä on kärsineet Rakas vaimo ja lapset, joille sitä aikaa ei varmasti ole kaikkina aikoina tarpeeksi riittänyt.

On kuitenkin helpottanut se, että meillä Helenan kanssa on ollut lähes 60 vuotta yhteiset harrastukset politiikka ja liikunta. No siitä seurauksena taas se, että ketään lapsista ei vähääkään politiikka ole kiinnostanut.

Laskeskelin tuossa, että kunnallisia luottamushenkilöpaikkoja on mahtunut tuohon repertuaariin runsaat 60 ja valtakunnallisia toistakymmentä. Ensimmäiset tekopitäjässäni Jalasjärvellä joskus 60 luvun lopulla ja nyt luultavasti viimeiset on menossa.

Politiikka on kiinnostavaa. Olen joskus kertonutkin, että ensimmäiset kosketukset politiikkaan oli, 1962 presidentin vaalien aikaan, kun olin kiinnittelemässä Rafael Paasion mainoksia ladon seiniin.

Se ei edes ollut ainoa synti sillä alueella. Olin SMP:n valitsijamies ehdokkaana vaaleissa, joissa Vennamo testamenttasi etukäteen, jos hän ei tule valituksi, mahdolliset valitsijamiehet Mauno Koivistolle.

No en päässyt testamentattavaksi, mutta olin Satakunnan piirin SMP:n ehdokkaista toinen Anssi Joutsenlahden jälkeen.

Kun näitä tapauksia aloin luetella niin vuoden 2000 presidentin vaaleissa Ilkka-lehden toimittaja teki haastattelun, jossa ilmoitin Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtajana ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi äänestää Esko Ahoa. Taisipa kerran ääni livahtaa Lamminmäellekin eduskuntavaaleissa.

Jopa RKP.tä olen äänestänyt silloin, kun Elisabeth Rehn oli ehdokkaana. Siinä varmaan sen lajin luistelut. Toki nuo kaikki tapahtui, sen jälkeen kun omaa ehdokasta esim, Timo Soinia ei voinut enää äänestää.

SKDL ja sen jälkeläisiä en ole äänestänyt, vaikka yhteistyö ja ajatukset on hyvinkin lähellä olleet varsinkin sosiaalisissa asioissa. Korjansalo ja kumppanit oli aikoinaan hyvin tasapuolisia ja osaavia Parkanon kuntapoliitikkoja ja nykyisin myöskin Pihlajamäen Antero.

Mahtuu luetteloon myöskin kokoomus. Pari kertaa presidentin vaaleissa olen mennyt kokoomuksen kelkkaan.                      Se, että pari viime vaalikautta edustin Kristillisdemokraatteja ei sinällään ollut mikään uusi ajatus. Kun Raino Vesterholm aikanaan oli Kristillisen liiton puheenjohtajana se oli puolueena vaihtoehto. Silloin kuitenkin SMP:llä oli hyvin samanlainen poliittinen ohjelma. Kun puoluekokouksen aluksi runsaan 2000 kokousedustajan marssi järjestäytyi torille Rovasti Eino Sareksen kenttähartauteen se on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Tämän päivän KD:n kasvun esteenä näen yleispoliittisen linjan liian vähäisen esille tuomisen.                                                  Äskettäin Esko Aho kertoi haastattelussa, että hän on parempi puhuja, kuin kirjoittaja. Omalta kohdaltani sanoisin toisin päin. Olen toki puhetta pitänyt joskus vuosia sitten kuntapäivillä noin 2000 hengelle. Eikä sekään huonosti mennyt. Televisio esiintymisiä noin 4 kertaa. Joskus paremmin, joskus huonommin.

Eduskuntavaaleihin eksyin kerran, silloin kun Perussuomalaisten kannatus oli jotain 1.0 prosenttia.        Silloin ainoa läpimennyt oli Raimo Vistbacka. Olemattomalla budjetilla ja minimaalisella vaalityöllä sain koko maan Perussuomalaisista viidenneksi eniten ääniä, vaille tuhat ääntä. Tänä päivänä pitää olla isoilla rahoilla mukana, jos aikoo pärjätä. Ehkä vielä jotakuta houkuttelen?

Vaikka tässä vuosien saatossa on joutunut tahattomasti, tai pakostakin puoluevaihtoja tekemään, niin ei ne periaatteelliset ajatukset mihinkään ole kadonneet. Veikko Vennamon aikanaan lanseerama lause ” Jokainen ihminen, jokainen elämä on arvokas” niin siihen kaiken toiminnan politiikassakin pitäisi perustua.

Kun huippujuoksija Mustafe Muuse sanoi urheilugaala puheessaan näin” Minä unelmoin siitä, että jokainen lapsi, jokainen nuori ja jokainen aikuinen tuntee olevansa arvokas” Siinä on samaa, kuin Vennamon sanomassa. Minä arvostan!

Vielä muutama sananen juhlapuhujastamme Timo Soinista. Meidän yhteistyömme alkoi joskus -80 luvun alkupuolella, kun hän tuli nuorena kloppina Parkanoon perustamaan SMP:n nuorten osastoa. Toki olin hänet nähnyt jo muutaman kerran SMP:n kokouksissa. Mies oli kuin kuivan kesän orava. Täytyy sanoa, että on mies siitä prökistyny. Vuosiin mahtuu monta vääntöä, mutta myöskin monta hauskaa hetkeä! Muistellaan ja nautitaan!