Isänpäivää

Aluksi kaikille isille´tottakai hyvää isänpäivää. Viikonlopun iltalehdessä Timo Soini ansiokkaasti kertoi omasta isä-poika suhteestaan. Se oli varsin selkeä, mutkaton kertomus toimivasta suhteesta omiin vanhempiin. Kuitenkin ilman mitään imeliä latteuksia. Uskoisin, että varsin tavallinen tarina, mutta hyvin esiin tuotu. Tämänpäivän vastaavat tarinat voivat olla hyvinkin erilaisia. On se isän osuus perheen yhteiselossa kuitenkin vuosien mittaan korostunut. Kotityöt jaetaan, lapsenhoitoon osallistuu isät yhtälailla, jopa isyyslomaa pitämällä. Kaikkina aikoina isät ovat olleet tärkeitä. Nyt se ehkä näkyy eri lailla. Aamulehden tämänpäivän otsikko oli mielenkiintoinen: " Miehistä tulee Perussuomalaisia isäksi tultuaan." Toisaalta se on aivan selvää, asiat ja arvot laitetaan silloin kohdalleen ja silloin ei ole paljon vaihtoehtoja.

Presidentin vaaleja kohti mennään lujaa vauhtia. Ensimmäinen yhteistenttikin oli jo televisiossa. Täytyy yhtyä niihin kommentoijiin, jotka pitivät tenttiä vähän vaisuna. Oliko syynä se, että kaikki yrittivät olla liian valtiomiesmäisiä. Kyllä vähän reippaampaa ilotulitusta odottaisin myöskin Soinilta. Ehkä siinä vähän oli sellaista alkutunnustelua. Varmasti porukka lämpenee ennen tammikuun loppua.

Parkanossa on ensimmäinen vaali edessä marraskuun lopussa, kun saamme valita seurakuntaan kirkkoherraa. Olemme kaksi ehdokasta käyneet kuuntelemassa ja molemmat ovat hyviä ja päteviä. Kolmas ehdokas Parkanon pastori on myöskin pätevä virkaan. Tulee runsauden pula. Kaikki ehdokkaat hyviä, mutta yksi vain voidaan valita.

Isänpäivän korttini tekstiä vois kokeilla, jos sillä tekis vaikutuksen. Eli näin:          "Moon aina ollu sellaanen, jotta ku mua kehuu, niin mää oikeen tykkään".