Vai kokoomuskammo

Edellisen kirjoitukseni kommentissa on väite, että minulla olisi jonkinlainen kokoomuskammo. Ei toki, sellaisesta ei ole kyse. Kuitenkin, mitä enemmän seuraan kokoomuksen politiikkaa, sitä vähemmän sitä hyväksyn. Mitä taas tulee kokoomuksen ja Perussuomalaisten mahtumisesta samaan hallitukseen, niin kyllä siinä muutamat asiat on niin suuressa ristiriidassa puolueiden välillä, ettei kaikkia voi joustaa. Suurin tietysti jo moneen kertaan kerrottu erimielisyys Kreikan tukemisesta. Aikanaan, kun pääministeri Vanhanen oli yhtenä päätekijänä Kataisen kanssa ensimmäistä Kreikan tukipakettia rakentamassa hän sanoi, että Suomi saa hyvän koron rahoilleen. Kaikki tiedot tänäpäivänä osoittavat, että takkiin tulee miljardeja. Mitä useampia paketteja lahjoitetaan sitä enemmän Suomi-poika maksaa. Perussuomalaiset eivät ole mukana jakamassa veronmaksajien rahoja pohjattomaan kaivoon.

Kyllä kokoomus on puolueenakin mennyt aika kauas siitä, koti-, uskonto-, isänmaa puolueesta mitä se oli vielä esim. Juha Rihtniemen aikaan. Minusta on säälittävää, että kokoomuksen kansanedustaja tekee lakialoitteen jolla avioliittolakia (ja samalla adoptio oikeutta) muutettaisiin niin, että kaksi miestä tai kaksi naista voisivat solmia avioliiton ja saisivat adoptio oikeuden. Kokoomuksen kansanedustajista suuri osa on tässä yhteisrintamassa vihreiden ja vasemmiston kanssa lakia viemässä eteenpäin. Onneksi eduskunnan vahva oppositio on tässä asiassa yhtä kepulaista lukuun ottamatta yksimielinen. Ainakin aloitteen allekirjoitustilanteessa. Miksi kokoomus ei ole valmis leikkaamaan suurituloisilta etuja? Veronalennukset kohdistuvat aina suurituloisille suhteessa suurempina. Minä myönnän, että jos on rahan sisällä niin, kuin suurin osa kokoomuslaisista on, niin kokoomus on hyvin hoitanut heidän asiaansa. Sääli niitä jotka kannattavat kokoomusta vain sen takia, että on hienoa olla kokoomuslainen ja kuulua herra puolueeseen, vaikka ei olisi siihen varaakaan. Kokoomuksen isänmaallisuuskin loppuu viimeistään puolustusvoimien alasajoon. Natoko meitä puolustaa, jos sellainen tarve tulisi?