"Monikulttuuri"

Aamulehdessä julkaistu kirjoitukseni monikulttuurisuudesta!

Suomihan on monikulttuurinen maa!

Kovin suuren osan julkisuudessa on saanut keskustelu monikulttuurisuudesta Suomessa ja sen vastustamisesta. Voimmeko ja onko järkevää vastustaa sellaista, mikä meillä on olemassa. Maamme kulttuuriperimä muodostuu useiden hyvinkin erilaisten kulttuurialueiden yhteen sulautumisesta. Käsittääkseni se on ollut täysin ongelmatonta. Karjalaisheimon pakkosiirtyminen sodan jälkeen luovutetuilta alueilta on monin paikoin tuonut uusia kulttuurillisia rikkauksia esimerkiksi ”hitaille hämäläisalueille tai jäyhille pohjalaisalueille”.

Eikä tätä ole koettu ongelmaksi. Lapin perukoilla on saamelaisilla omat kulttuuriset erikoisuutensa ja tapansa, siitä huolimatta he sulautuvat kaikki suomalaiseen ”monikulttuurisuuteen”. Jopa keskustelussa monesti käytetään jonkun maakunnan väestä sanontaa, ”no se on sen maakunnan tapa, eli kulttuurinen perimä”.

Ollaanko valmiita ottamaan vastaan Suomen ulkopuolelta tulevia kulttuurivaikutteita? Se ei liene se ydinkysymys. Meillä lainsäädäntö sanelee tiettyjä ehtoja joidenkin kulttuurillisten tapojen oikeutukseen ja hyväksyttävyyteen. Jos ja kun, myöskin maahanmuuttajille saadaan nämä lainsäädäntömme rajaukset opetettua niin, ettei tulkinnan varaa jää, ollaan aika hyvässä tilanteessa. Maassa maan tavalla on aina hyvä lähtökohta. Niin mekin toivottavasti toimimme ulkomailla.

Kun viime viikon seurasi yleisurheilun mm-kisoja voi selkeästi huomata, että esimerkiksi Euroopan menestyminen useimmissa lajeissa oli ”maahanmuuttajien” tai heidän jälkeläistensä ansiota. Yhtä ylpeästi he kantoivat oman maansa lippua, kuin vähän vaaleihoisemmatkin kanssakilpailijansa.

Suomen huippu-urheilussa maahanmuuttajat on toistaiseksi ollut pieni ryhmä, mutta tulevaisuudessa varmaan kasvava. Aikanaan Wilson Kirva oli loistava esimerkki siitä, miten urheilukansa ottaa omakseen, kulttuurisesta poikkeamasta huolimatta.

Erilaisten konfliktien aiheuttama pakolaisvirta ja sen tuomat siirtolaisongelmat ovat mielestäni eri asia, kuin monikulttuurisuus, tai oman kulttuurin säilyttäminen ulkopuolisten vaikutteiden ulkopuolella. Kysyä voi onko YK järjestönä tehnyt riittävästi esimerkiksi etsiessään ratkaisuja eri puolilla käytäviin sisällissotiin. Työtä pitäisi eri järjestelmien tehdä niissä kohteissa joista pakolaisvirrat lähtevät, eikä työntää pakolaisia eteenpäin. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna olemme hyvinvointivaltiona suurten arvojen ja arvostusten äärellä.

Reijo Ojennus PS Parkano