Talous ei parane puheilla

Kohtuullisen määrän palkansaajia oli AY-liiton kellokkaat saaneet kerättyä joukkoja Helsinkiin osoittamaan mieltään niitä vastaan, jotka ovat huolissaan tämän maan taloudellisesta tulevaisuudesta. Suomen velkaantuminen Miljoonalla eurolla joka tunti, luulisi hymyt hyytyvän. Päivän riekkuminen rautatientorilla maksoi laskelmien mukaan noin satamiljoonaa euroa. Samojen laskelmien mukaan tuolla rahalla olisi työllistetty 2500 lähihoitajaa vuodeksi. Eli se siitä tuon toiminnan järkevyydestä. Lähes kaikki muut, jopa eri alojen työntekijät näyttävät ymmärtävän missä tilanteessa Suomen taloudessa ollaan, paitsi Antti Rinne, Paavo Arhinmäki, Ville Niinistö ja SAK. Työntekijät eri aloilla ovat esittäneet valmiutensa luopua lomarahoista, ja, tai hieman pidentää työaikaa, vaihtoehtona hallituksen esityksille. Näitä esityksiä, joihin hallitus ei pääse vaikuttamaan, haettiin yhteiskuntasopimuksesta neuvoteltaessa. SAK ei niihin ollut valmis ja edelleen Antti Rinteelle tekee vaikeaa hyväksyä edes neuvottelupohjaa, viiden prosentin työvoimakustannusten alentamisesta. On selvää, että jos esim. kuntien palkkakustannukset alenevat, niin samalla kuntatalous paranee ja veronkorotustarve alenee. Kyllä tälläkin on merkittävä vaikutus kuntalaisten ostokykyyn ja kulutuskysyntään. Antti Rinne hoki koko hallituskautensa ajan, kuinka tarvitaan uusia ideoita, uutta kasvua teollisuuteen, vienti ei vedä, jne. jne. Rinne ei asian hyväksi mitään hallituksessa tehnyt ja nyt sama laulu jatkuu. Ei kuitenkaan mitään konkreettisia esityksiä.  Täytyy myöntää, ettei Perussuomalaisillekaan mikään helppo rasti ole hallituksessa olo. Vaikka muutama hätähousu on puolueesta lähtenyt, on tulijoitakin kuitenkin kohtuullisesti. Jotkut ymmärtävät politiikan hieman pitkäjänteisemmin. Kun ollaan hallituksessa, silloin ei olla oppositiossa. Ei hallituspolitiikka ole koskaan sellaista, että siellä sanellaan jossain vaalikentillä annetut lupaukset kiveen hakattuina. Ei se ole koskaan niin ollut, ei minkään puolueen aikana. Hallituspolitiikka on yhteispeliä. Haetaanpa vaikka SDP:n, Vihreiden tai Vasemmiston lupaukset edellisten vaalien alla. Ei taida saavutuksissa olla paljon lapsille kertomista. 

Kun demarit ja Rinne SAK:n kanssa eivät ole valmiita edes neuvottelemaan vaihtoehdoista niin, että on joku päämäärä mihin pyritään, he tekevät kaikkein eniten hallaa palkansaajaporukalle. Akava ja STTK ja suurin osa työntekijöistäkin sentään ymmärtävät mistä on kysymys. Ei velaksi voi määrättömästi elää. Hallitus käyttää niitä keinoja joihin sillä on mahdollisuus. Hallituksella ei ole mahdollisuus puuttua esim. lomarahoihin. Ei ne varmasti ole kaikki oikeudenmukaisia, mutta ammattiyhdistyksillä on mahdollisuus tarjota vaihtoehtoja. Näitä on viisaampien toimesta jo tarjottukin, mutta se ei tietysti palvele SDP:n poliitisia tarkoitusperiä. Ei palkkatyöntekijätkään ole lähellekään kaikki pienipalkkaisia köyhiä. Paperityöntekijöidenkin palkat liikkuvat lääkärien tasolla. Ei Rinnettä ja SDP:tä kiinnosta työttömät, vaan työssäolevat, jotka keräävät jäsenmaksuja SAK:lle.

Pakolaisista ei tähän juttuun enää paljon ehdi kirjoittaa. Merkillistä, että Suomesta on tullut näin suosittu. Joku Irakista tullut kertoi haastattelussa, ettei Irakissa ollut työtä. Harmi, kun kukaan ei ollut kertonut, ettei ole Suomessakaan. Muuten ihan hyvännäköisiä älypuhelimia näytti kavereilla olevan. Onneksi Kihniö hoitaa Parkanonkin osuuden pakolaisten turvapaikoista.