Perussuomalaisten pj kisa alkaa.

Tänään aloittavat Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaat kiertueensa jonka tarkoituksena lienee esitellä ehdokkaita, mutta päätarkoitus on pitää puoluetta julkisuudessa. Onneksi on tärkeämpääkin tekemistä, ettei tarvitse lähteä Tampereelle. Tärkeysjärjestyksessä ykkönen on tänään 3-vuotiaan Niilo pojan syntymäpäivät Alajärvellä. Kumpaakin ns. pääehdokasta, niin Sampo Terhoa, kuin Halla-ahoakin on tullut sen verran kuunneltua ettei mitään vaikeuksia tule arvottaa kumpaa äänestän puolueen johtoon. Siihen ei millään tavalla vaikuta myöskään persukaunaisen Parkkosen kommentit iltalehdessä. Soinin mollaaminen jatkuvasti hänen kirjoituksissaan ei muuta sitä tosiasiaa, että vastaavaa ilmiötä politiikasta saa hakea kaukaa, eikä taida löytyä. Perussuomalaiset on hallituksessa ja tekee siellä politiikkaa yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. Olen aikaisemminkin sanonut, että kokoomuksen kanssa lähtö hallitukseen on kuoleman suudelma aina "pienen ihmisen " puolustajalle, siitä huolimatta asiat olisivat vielä paljon huonommin, jos hallituksessa olisi "vihervasemmisto". Kuka silloin puolustaisi heikompiosaisia. Perussuomalaiset kiljuisivat oppositiossa saamatta mitään aikaan. No ehkä hieman lihoisivat, mutta ketä se auttaisi.

Aamulehti on joskus aikaisemmin ollut hyvinkin konservatiivinen lehti. Nyt sielläkin näkyy, lehden pääkirjoituksia myöten, lähinnä vihreiden toimittajien mukanaan tuoma liberalisoituminen. Useita kertoja pääkirjoituksissakin on otettu kantaa kirkon avioliittokäsityksiin. Aamulehden on vaikea ymmärtää, että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja kirkolla tulee olla oikeus tämä linja pitää. Siitäkin huolimatta, että arkkipiispa, tai pitäisi oikeastaan sanoa arkipiispa, on unohtanut sen mitä Raamatussa avioliitosta sanotaan. Sen verran vanha ukko Mäkinenkin on, että varmaankin on oppikirjanaan Raamattua joutunut jossain vaiheessa käyttämään. Aamulehti usein siteeraa Mäkisen vähemmän raamatullisia oppeja ja taputtaa punavihreitä käsiään. Onneksi kuitenkin kirkkohallinnossa päätöksen muuttaminen vaatii kolmen neljäsosan enemmistön hyväksymiseen. Niin maallistunut ei kirkkokaan kai vielä ole!