Koiviston aikaa

Kummasti se vain suru uutinen koskettaa, vaikka ei mistään tuttavan poismenosta olekkaan kysymys. Presidentti Koivisto oli kuitenkin jotain uutta suomalaisessa politiikassa, jossa oli totuttu siihen, ettei presidentti vaihdu koskaan. Kekkosen aikana presidentti käytti hyvin voimakkaasti valtaansa hyvin moniin myöskin politiikan ulkopuolella oleviin asioihin. Koivisto ehkä palautti enemmän normaalin parlamentaarisen käytännön vallankäyttöön. Sillä tavalla Koivisto oli tutumpi, kun hän vieraili Parkanossa ja kaupungintalon hallituksen huoneessa käytiin lyhyt keskustelutuokio silloisen kaupunginhallituksen kanssa, jossa sain olla mukana. Vuosi oli siellä 70-80 luvun taitteessa. Koivisto ja hänen seurueensa sai leipomaamme ohraleipää mukaansa matkaevääkseen. Sain olla mukana myöskin presidentin valitsijamiesvaalissa silloin, kun Koivisto oli ehdokkaana toiselle vaalikaudelle. SMP:llä oli omana ehdokkaana Veikko Vennamo, mutta etukäteen ilmoitettiin, että jos Vennamo ei saa riittävästi valitsijamiehiä, niin valitsijamiehet asettuvat Koiviston taakse. SMP:lle nuo vaalit eivät olleet kovin suuri menestys, mutta itse sain valitsijamiesvaalissa Anssi Joutsenlahden jälkeen toiseksi eniten ääniä. Silloin Parkano kuului vielä Satakuntaan ja sen vaalipiiriin. Seuraavissa eduskuntavaaleissa SMP sai todellisen vaalijytkyn ja eduskuntaan pääsi 17 kansanedustajaa. Anssi Joutsenlahti sai Satakunnan piirissä yli kymmenentuhatta ääntä ja vei mukanaan pienellä äänimäärällä erään tuntemattoman Mäkipään Kihniöstä. Minua houkuteltiin moneen kertaan mukaan ehdokkaaksi varmaan tuon valitsijamiesvaalin menestyksen myötä. Olimme kuitenkin muutama vuosi aikaisemmin aloittaneet kohtuullisen hyvin menestyvän leipomoyrityksen ja ei ollut mahdollisuutta lähteä vakavammin politiikkaan. Olin toki jo kaupunginvaltuustossa ja tunnettavuutta piirissä kohtuullisen hyvin. Ehkä kansanedustajan paikka oli silloin lähempänä, kuin koskaan sen jälkeen.

Hyvää äitienpäivää kaikille Äideille!