Kaikki loppuu aikanaan...

Tällä kertaa kaupunginvaltuutetun "ura" tuli päätökseen maanantain valtuuston kokouksessa. Kokouksessa pidin seuraavanlaisen lähtöpuheen:

Herra puheenjohtaja, Hyvät lajitoverit

Sanoin monille äänestäjille ennen vaaleja, ”jos nyt äänestätte, ei tarvitse enää koskaan äänestää”.

No, äänestäjät päättivätkin, ettei äänestetä nytkään. Onko tuo 44 valtuustovuoden jälkeen enää yllätys? Ei se ole! Olin tietääkseni kuitenkin pisimpään Parkanon valtuustossa yhtämittaisesti ollut jäsen. Ilmeisesti nykyisistä Heikki Mettomäen lisäksi ainoa joka on aloittanut vanhalla kaupungintalolla, eli nykyisellä musiikkiopistolla. "(Heikin mukana oloa en kyllä muistanut. Me oltiin niin uusia silloin). Aloitin kunnallispolitiikan Jalasjärvellä. Eli koulutoimenjohtaja Juho Kotilaa lainaten ” sudeettiparkanolainen” Niinkuin oli laihialaislähtöinen Kotilakin.

Kyllä se nyt on valtuuston osalta tässä! Todennäköisesti olen eniten valtuustoaloitteita jättänyt valtuutettu. Jopa Ylä-Satakunta lehti juhlisti tätä joskus pilakuvalla. Eikä vähäinen määrä ole myöskään yleisönosasto kirjoitukset.

Yksi tärkeimpiä valtuustokausieni aikaisia päätöksiä oli äskettäin 40 vuotispäiviään viettäneen Fennon pakoputkitehtaan alkutaipaleelta. Ei ollut ihan läpihuutojuttu kaupungin takauksineen alkuunlähtö. Tärkeitä äänestyksiä nykypäivän valossa.

Muistan hyvin Parkanolaisen kuntapolitiikan gran old manit. Viljo Talonen, Erkki Laatu, Antti Hiitti pisimpään mukana olleista. Joitain persoonia Viljo Sirola, Pekka Paatero, Heikki Korjansalo, Yrjö Vahala, Jorma Lannetta, muutamia mainiten.

Tietysti tuoreimmasta päästä Ari Lamminmäki, eri Lamppari ja myöskin edelleen jatkava Jyrki Uotila. Jyrkin kanssa eri mielisyydetkin ovat hyväntahtoisia!

Nykyiset virkahenkilöt ovat kaikki niin uusia, ettei vielä voi nostaa muita ylemmäs. Entisistä mieleen tulee omasta mielestäni parhaimmistoa. Kaupunginjohtaja Tarmo Aarnio, kaupunginsihteerit Esko Kärkkäinen ja Sanni Kornamo.

Kaupunginvaltuusto ei aina ole ollut niin totista puurtamista. Olimme useita kertoja voittamassa kuntien välistä Raumalt-Porrii viestijuoksua. Juoksimme kuntien välistä ruotsalaisviestiä Karviaa ja Kihniötä vastaan. Pelasimme pesäpalloa Parkanon vanhoja mestareita ja Kihniötä vastaan. Hiihdimme kilpaa luottamushenkilöt viranhaltijoita vastaan jne. Kuntayhteistyö tarvitsee myöskin tällaisia tapahtumia.

Ehkä joskus enemmänkin tältä saralta.

Tässä vaiheessa toivotan kaikille valituiksi tulleille entisille ja uusille valtuutetuille mitä parhainta menestystä tulevaisuuteen. Sitä toivon ennenkaikkea uusille nuorille valtuutetuille. Ei tämä aina helppoa ole, mutta mielenkiintoista. Jorma Lannettaa lainaten ” Tämä on kylymä totuus, jollei talous parane ollaan maantiellä”! Kaikesta huolimatta kyllä te pärjäätte! Kiitos kaikille mukana elämisestä!

Puheenvuoroja käyttivät sitten lähes kaikkien ryhmien edustajat. Mieltä lämmittivät mm. Talosen Susannen ja Myllymäen Klasun ja muutamien muiden kommentit. Kun Klasu sanoi minun olleen esikuvana ja oppi-isänä hänen poliittiselle uralleen, se lämmitti mieltä!

Tätä kirjoittelua en toki lopeta. Ehkä sävy muuttuu vähän arvostelevammaksi!