Koiviston aikaa!

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja maa vihertää, eli hyvin tuollainen maalis-huhtikuun maisema. Tänään tuolla kaupassa erään vanhemman miehen kanssa tuli juttua, että pitäisikö tuota ilmastomuutosvouhotusta kuitenkin vähän uskoa. Tämä 30 luvun lopulla syntynyt mies kertoi, että kyllä näitä tällaisia vuosia on ollut ennenkin, ettei tämä ole mitään uutta. Silloin ei vain ollut aikaa tällaisille ilmastovouhotuksille. Muistan kyllä isänikin puhuneen Tammikuun rukiin kylvöistä, että totta kaverikin haastoi. No, näkee ken elää.

Niin se on tuossa politiikassakin. Aina on politiikassa puhuttu "läpiä päähän" ja eteenpäin on menty. Oppositiossa ollaan aina viisaampia, kuin päättäjien paikalla. Vastuu vain on oppositiossa ulkoistettu. Jotenkin tuntuu, että lupaukset on kuitenkin vielä pehmoisempia mitä ennen. Lupauksille ei edes yritetä hakea mitään todellisuuspohjaa. Siellä ovat Rinteen eläkelupaukset, Kiljusen taitetun eläkeindeksin lupaukset, Persujen talouspolitiikan linjaukset, Orpon työllisyyslupaukset jne. Kaikki samaa höttöä. Näin se pitää ilmeiseti politiikassa mennä. Johonkin höttöön äänestäjä sitten aina uskoo, ja pettyy. Jotain kuitenkin saavat aikaan. Kilometrikorvauksia muutamille kansanedustajille runsaasti. Kärjessä, kuinka ollakkaan Persu edustajat. Jopa muutaman sadan metrin matkoja veloitetaan, kun raukat eivät jaksa kävellä. Myöskin Kankaanpään Koskela on kärkijoukossa. Joutsenlahti ei ilmeisesti ole reagoinut, kun ei yhtään hehkuta saavutusta fasebookissa.

Jari Tervo, joka nyt ei millään tavalla ole mielikirjailijani, oli tehnyt ihan mielenkiintoisen dokumenttisarjan Mauno Koivistosta. Mielenkiintoa tietysti lisäsi se, että muistaa vielä kohtuullisen hyvin tuon ajan poliittisia tapahtumia. Mielenkiintoa lisäsi myöskin se, että olin itsekin valitsiajamies ehdokkaana, kun Koivisto oli presidenttiehdokas. Tosin olin Vennamon listoilla, mutta ennakkopäätös oli, että SMP:n valitsijamiehet äänestävät Koivistoa, jos oma ehdokas ei saa riittävää kannatusta. Silloin ei vielä ollut Vennamon aika. Muistaakseni Pekka Vennamo oli ainoa valitsijamies SMP:n joukosta. Toki asiaan vaikutti se, että ennakkoon ilmoitettiin Koiviston taakse meno ja äänestäjät antoivat äänensä suoraan Koiviston valitsijamiehille. Itse sain toiseksi eniten ääniä Satakunnan piirissä Joutsenlahden jälkeen. Seuraavissa eduskuntavaaleissa en pyynnöistä huolimatta lähtenyt kansanedustaehdokkaaksi, vaan ehdokkaaksi asetettiin silloin tuntematon Mäkipää Kihniöstä. Joutsenlahden siivellä sitten Mäkipää pääsikin eduskuntaan. Loppu onkin sitten eri tarinaa. Tähän loppuun sopii hyvin Koiviston sitaatti lainaus " Ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin" Näinhän se kävi!