Ei ole vieraslajia, ei täällä eikä siellä...

Tämä kesä on siinä mielessä hyvä, että lähes kaikki kasvillisuus on menestynyt ainakin kohtalaisen hyvin. Mekin olemme jo jonkin aikaa eläneet lähes luontaistaloudessa. Perunat, salaatit, sipulia, kurkut, raparperit, mansikat ja vähän päästä porkkanat, punajuuret ja tomaatit omalta maalta. Lakkoja löytyi suolta ja mustikkaa ja puolukkaa kunhan kypsyvät. Maito ja voi pitää vielä hakea kaupasta ja sillit perunoille. Kala-anti on vähän ollut heikkoa.

Oheisen kirjoituksen laitoin paikallislehteen. Kädestä pitäen käytiin kiittämässä!

Palvelut ja niiden tarpeet.

Meillä Parkanossa on panostettu viime aikoina kohtuullisen hyvin mm. matkailuun, terasseihin ja muutamiin muihin palvelutarjontoihin. Hyvä niin. Palveluita tarvitaan. Onko riittävästi huomioitu parkanolaisen hyvinvoinnin rakentajat? Ne ikäihmiset, jotka viettävät elämänsä ehtoopuolta erilaisissa laitoksissa ja palvelutaloissa.

Korona ja sen aiheuttamat ongelmat ovat tuoneet omat ymmärrettävät haasteensa, mutta kaikkea ei voi senkään piikkiin laittaa. Kun laitoksissa olevien omaisilla ei ole ollut mahdollisuuksia käydä edes tapaamassa omaisiaan, niin kaikki hoito on jäänyt hoitopaikan henkilökunnalle. Henkilökunnalle ei tietysti voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia.

Useissa tapauksissa lähes ainoa mahdollisuus esimerkiksi ulkoiluun on ollut omaisten avustuksella. Nyt korona aikana huolestuttavia tietoja kuuluu, että kaikissa tapauksissa ulkoilua ei juurikaan ole tapahtunut.

Onko henkilökunnan riittävyyteen kiinnitetty huomiota? Jos on, miksi myöskin tulee arvostelua siitä, että esimerkiksi hygieniasta ei aina ole huolehdittu?

Tämän kesän lämpimät päivät olisivat olleet ulkoilun kannalta varmasti jopa hyvin terapeuttisia niille ikäihmisille joille itsenäinen ulkoilu ei ole mahdollista. Kaupunginkin panostusta tähän odottaisi.

Kun erään ikäihmisen pyyntiin saada tarpeellinen invaluiska asuntoonsa vastataan, että ei ole välttämätön. Se on minusta asukkaan aliarvioimista. Ei se ehkä ollut välttämätön, mutta tarpeellinen ja joskus ehkä välttämätönkin. No, eräs yksityishenkilö tuon jonkun kympin luiskan rakensi ja asia on hoidossa.

Me kaikki ikäännymme ja kaikki olemme jossain vaiheessa jonkun toisen ihmisen avun tarpeessa. Tämä meidän kaikkien tulee muistaa, kun seuraavia palvelutarpeita myöskin Parkanossa suunnittelemme ja rakennamme!

Reijo Ojennus Vanhusneuvoston puheenjohtaja

Kyllä Matti Vanhanenkin varmaan manaa, että joka paikkaan pitää lähteä. Joutuu valtionvarainministerinä puolustelemaan Sanna Marinin neuvottelemaa Euroopan tukipakettia. Periaatteen ymmärtää, mutta ei sitä, että Suomi asettuu rikkaiden maiden rintamaan periaatteella " maksetaan paljon, niin saadaan vähän takaisin". Mauri Pekkarinen osuvasti piikitteli kepulaisille siitä, että riemuitaan siitä, ettei enempää menetetty. Ilot täytyy hakea pettymyksistä. Kyllä nyt vois kepu jo pakata ministerisalkkunsa ja tunnustaa virheen lähteä tähän hallitukseen. Kokoomukselle ja Persuille annetaan syöttöjä suoraan lapaan.

Persu-Pekkaa pieksettiin henkihieveriin viime viikonloppuna. Toipumista vaan entiselle puoluekaveri Pekalle. Aika monissa paikoissa olemme yhtä aikaa olleet. Toivottavasti poliisi pystyy selvittämään syylliset ja syyt tuollaiseen mielettömään tekoon. Ei poliisin työtä ainakaan ole helpottanut mahdollisimman ristiriitaiset tiedot tekijöistä tai mahdollisista motiiveista. Alkuun, "ehkä tarkoituksellisesti" puhuttiin arabien näköisistä miehistä ja mahdollisesta 1400 euron ryöstöstä. Sittemmin miehet olivatkin hyvin suomea puhuvia "kotimaisen" näköisiä eikä rahaa hävinnyt. Uhrin oma epäily ,että syylliset olisivat äärioikeistolaisia, viittaisiko se omiin joukkoihin?

Ilmajoen Mäenpää saa julkisuutta yli oman tarpeen. Ilmajoen seurakunnan Jumalanpalveluksessa luettiin Anna-Mari Kaskisen päivän epistolan pohjalta tehty seuraavanlainen runo:

"Ei ole vieraslajia, ei täällä eikä siellä.  Olemme vaeltajia ja kulkijoita Tiellä.  Ei ole muukalaisia, kun yhteen saapuu kansa, ja jakaa tuliaisia ja vaiheet matkaltansa. On jokaisella haavoja, on moni nujerrettu.  Nyt kumarra ei kaavoja, tuo joukko armahdettu.     Se rukoilee ja unelmoi. On paljon kiittämistä, ja matkalla jo laulu soi se tehtiin kyynelistä. Ei piirretä nyt rajoja, ei nouse tänne muuri, vaan myötätunnon majoja ja juhlapöytä suuri. Olemme yhtä sukua, ei unohdeta ketään. Voi sitä lapsilukua, kun perhe yhdistetään".

Kuinka osuva runo juuri Ilmajoen kirkkoon. Tästäkös Mäenpää ja muutamat hännystelijät pillastuivat ja lehtijuttua riitti. Persuissa riittää se, ettei väliä mitä puhutaan, kun vain  puhutaan.